Vuonna 1961 valmistunut Vellamonkatu 17:n talo on iso talo Hermannin mittakaavassa. Talo tunnetaan yleisesti nimellä ”sjutton”. Helsingin kaupungin vuokratalossa on seitsemän kerrosta ja yli 150 asuntoa. Suurin osa asunnoista on pieniä – yksiköitä ja kaksioita, iso osa 36 neliön kokoisia. Talon on suunnitellut arkkitehti Esko Hyvärinen. Pian talon valmistumisen jälkeen eli vuonna 1963 talossa syttyi tulipalo, joka tuhosi ullakkokerroksen ja vesikaton.
Talossa alkoi vuonna alkuvuodesta 2024 iso peruskorjaus, jonka ajaksi asukkaat muuttavat sijaisasuntoihin. Peruskorjauksen jälkeen kohteessa on 128 asuntoa.
Yle kertoi vuonna 2017 talossa asuvasta Heikki Mäntymaasta, joka elää talossa ilman sähköä. Alun perin Mäntymaasta kirjoitti Kari Varvikko Hermanni-Vallila seuran lehdessä 1:2017. Suomen Kotiseutuliitto valitsi Varvikon jutun vuoden kotiseutulehtijutuksi.
Talossa tehtiin remonttia myös vuonna 1989. Helsingin Sanomat kertoi jutussaan 4.6.1989 Jouluksi omaan suihkuun? ikääntyneistä naisista, jotka eivät suostuneet muuttamaan remontin ajaksi pois talosta, vaikka asuntoihin ei tullut vettä, ja vesi piti tuoda kantaen alhaalta. Osa talon vanhuksista siirrettiin remontin ajaksi Koskelan sairaalaan tai Kustaankartanoon. Remontissa asuntoihin rakennettiin suihkut. Jutussa kuvailtiin, että Vellamonkatu 17 on yksinasujien ja heidän koiriensa talo. ”Vellamonkatu 17:ssä arkikin on väkevää ja tunnelma saattaa muuttua arvaamatta”, jutussa kuvattiin.
Talo kuuluu kortteliin 660. Kortteli esiteltiin Helsingin Sanomissa 11.9.1989 Kaija Hackzellin ja Kirsti Topparin artikkelisarjassa kaupungin kortteleista. Artikkelisarjan pohjalta julkaistiin myös kirjoja, ja Hermannin korttelit löytyvät kirjasta Oihonnankadulta Kumpulantielle (1991). Artikkeli Kappale entistä Hermannia on HS:n digitilaajien luettavissa ja se löytyy HS:n aikakoneesta haulla selaamalla oikean päivän lehteen.
