Vuonna 1961 valmistunut Vellamonkatu 17:n talo on iso talo Hermannin mittakaavassa. Talo tunnetaan yleisesti nimellä ”sjutton”.
Helsingin kaupungin vuokratalossa on kahdeksan kerrosta, neljä rappua ja 128 asuntoa : 96 kpl 35 neliömetrin kaksiota ja 32 noin 57 neliömetrin kolmiota. Asunnoissa on vaaleat pinnat ja vinyylilankkulattiat.
Talossa tehtiin vuosina 2024–2025 mittava peruskorjaus, jonka ajaksi asukkaat muuttivat sijaisasuntoihin. Korjauksessa uusittiin asuntojen sisätilat, yhteistilat ja rappukäytävät, ja samalla talotekniikka sekä putkistot päivitettiin nykyaikaisiksi. Ennen remonttia talossa oli 150 asuntoa, joista suurin osa pieniä – yksiöitä ja kaksioita, iso osa 36 neliön kokoisia.
Historiaa ja muistijälkiä
Talon on suunnitellut arkkitehti Esko Hyvärinen. Pian talon valmistumisen jälkeen eli vuonna 1963 talossa syttyi tulipalo, joka tuhosi ullakkokerroksen ja vesikaton. Myös Tumppi Varonen mainitsee tulipalon kirjassaan Poika joka tahtoo lentää. Varonen kirjoittaa, miten viereinen Violanpuiston kenttä oli täynnä paloautoja ja pelastajia.
Yle kertoi vuonna 2017 talossa asuvasta Heikki Mäntymaasta, joka elää talossa ilman sähköä. Alun perin Mäntymaasta kirjoitti Kari Varvikko Hermanni-Vallila seuran lehdessä 1:2017. Suomen Kotiseutuliitto valitsi Varvikon jutun vuoden kotiseutulehtijutuksi.
Talossa tehtiin remonttia myös vuonna 1989. Helsingin Sanomat kertoi jutussaan 4.6.1989 Jouluksi omaan suihkuun? ikääntyneistä naisista, jotka eivät suostuneet muuttamaan remontin ajaksi pois talosta, vaikka asuntoihin ei tullut vettä, ja vesi piti tuoda kantaen alhaalta. Osa talon vanhuksista siirrettiin remontin ajaksi Koskelan sairaalaan tai Kustaankartanoon. Remontissa asuntoihin rakennettiin suihkut. Jutussa kuvailtiin, että Vellamonkatu 17 on yksinasujien ja heidän koiriensa talo. ”Vellamonkatu 17:ssä arkikin on väkevää ja tunnelma saattaa muuttua arvaamatta”, jutussa kuvattiin.
Talo kuuluu kortteliin 660. Kortteli esiteltiin Helsingin Sanomissa 11.9.1989 Kaija Hackzellin ja Kirsti Topparin artikkelisarjassa kaupungin kortteleista. Artikkelisarjan pohjalta julkaistiin myös kirjoja, ja Hermannin korttelit löytyvät kirjasta Oihonnankadulta Kumpulantielle (1991). Artikkeli Kappale entistä Hermannia on HS:n digitilaajien luettavissa ja se löytyy HS:n aikakoneesta haulla selaamalla oikean päivän lehteen.
Päivitetty 28.12.2025