Orioninkatu 4 on keskimmäinen ja uusin Orioninkadun alun taloista, jotka ovat kiinni toisissaan ja jatkuvat koko korttelin pituudelta. Talo on valmistunut vuonna 1962 ja sen on piirtänyt Else Aropaltio. Aropaltion (1914–2008) suunnittelemille rakennuksille oli leimallista vankka estetiikan taju. Aropaltion kulta-aikaa oli 1950-luku ja 1960-luku oli hänellä jonkinasteista väsymistä tai jopa taantumista. (HS 10.11.2020)
Orioninkatu 4 edustaa naapureitaan myöhempää, 1960-luvulle tyypillistä elementtirakentamisen vaihetta. Rakennus on pitkä, matalahko ja suoraviivainen lamellitalo. Vaaleanharmaat levypinnat rytmittävät harmaata perusmassaa. Talon sisäpihan puolella on lasitettuja parvekkeita. Talon sisäänkäynnit ovat maanläheisiä: niissä on puuverhoiltu ovi ja kevyt katos.
Televisio-sarja Kimmon (2012-2017) ensimmäisen kauden intro on kuvattu Orioninkadulla ja varsinkin Orioninkatu 4 näkyy siinä hyvin. Kimmo tv-sarja löytyy Yle Areenasta.
Talo kuuluu kortteliin 650, joka esiteltiin Helsingin Sanomissa 1.5.1989 Kaija Hackzellin ja Kirsti Topparin artikkelisarjassa kaupungin kortteleista. Artikkelisarjan pohjalta julkaistiin myös kirjoja, ja Hermannin korttelit löytyvät kirjasta Oihonnankadulta Kumpulantielle (1991). Artikkeli Puunkeruussa ja marjametsässä on HS:n digitilaajien luettavissa ja se löytyy HS:n aikakoneesta haulla ”Hermanni kortteli 650”.
Miltä tässä näytti aiemmin:
Talvinen näkymä Orioninkatu 6:n kohdalta (Helsingin kaupunginmuseo / Finna)
Päivitetty 14.3.2026